Helsinki to New York

Ihan liian aikainen herätys ja taksi lentokentälle. Ne, jotka tuntee mut tietää, että oon ylittänyt itteni jo siinä kohtaa kun oon soittanut sen taksin ittelleni. Niissä vaan on jotain mistä en pidä. Lento meni hyvin. Lennettiin I:n ja P:n kanssa kolmestaan Lontooseen, josta jatkettiin P:n kanssa kahdestaan aikasemmalla lennolla nyciin. I:n lento lähti muutaman tunnin myöhemmin. Nycissa peruslentokenttäjutut vei aikaa, mutta laukut saatiin nopeesti ja sit otettiin taksi North Cove Marinaan. Me oltiin molemmat ekaa kertaa New Yorkissa, P ekaa kertaa Yhdysvalloissa. Taksi tuntui ajavan outoa reittiä mut päästiin hyvin perille. Hinta oltiin sovittu jo ennen liikkeellelähtöä. Veneellä oli vielä owner paikalla, joten istuttiin siinä vaan hetki ja vaihdettiin hellevaatteet ennen ku lähdettiin tsekkailemaan paikkoja. Marina oli ihan Ground zeron vieressä ja Broadwaylle oli vaan pari korttelia. Istuskeltiin ja katottiin aika paljon kaupungin menoa, koska oli järkyttävän kuuma. Käveltiim China Towniin ja käytiin pizza sliceilla. Omnomnom. Sit käveltiin takas rantaan ja istuttiin siellä ja odotettiin ownerin lähtöä. Sit veneelle vähän siivoilemaan. I:aa ei edelleenkään näkynyt missään vaikka kello alko olla yhdeksän illalla. Oltiin saatu koordinaattia, että se on maassa ja päässyt taksiinkin asti. Marina oli jotenkin katvealueella joten siellä ei puhelimet toiminu. Yhdeksän jälkeen joku työntekijä tuli kysymään, onk kippari paikalla ja työntekijän mukana tullut poliisi kertoi sitten, että he ovat löytäneet yhden meidän miehistönjäsenistämme. Jep, I tuli neljän poliisin saattueessa perille. P jäi I:n kanssa veneelle kun minä, kippari ja H lähdettiin johonkin irkkupubiin syömään. Ruoka oli vähän kuivaa, mut kyllä sitä nälkäänsä söi. Takaisin veneelle ja nukkumaan. H sanoi lähtevänsä aamulla seiskalta kävelemään Empire State Buildingille.

Aamulla heräsin vatsa sekaisin, mutta oli se vaan lähdettävä H:n seuraksi. Käveltiin Broadwayta pitkin hiljaisessa aamussa koko matka eikä perillä ollut edes jonoa, vaikka vähän muöhästyttiin meidän aikataulusta. H haluaa aina korkeimmalle paikalle joten otettiin liput ihan ylimmälle tasolle asti. Hui mitkä maisemat. Kuuman aamun usva peitti näkyvyyttä ja esim. Central Parkia ei nähnyt kauheen hyvin. Sieltä käveltiin Times Squarelle ja Central Parkiin. Siellä pieni lepotauko ja alettiin miettiä, millä päästään takas Marinaan lounaalle. Meillä ei ollut muuta karttaa kuin H:n puhelimen kartta, joten helpoin tehtävä se ei ollut. Helleaalto painoi päälle ja päätettiin kävellä 7th Avenuelle, koska se näytti puhelimessa siltä, että siitä menisi bussi koko matkan Downtowniin. Ihme kyllä, bongattiin heti bussi, joka kaartoi Marinan ohi. Ekaan bussiin ei päästyy, koska setelit ei kelvannut, joten mentiin metroasemalta ostamaan liput. Lounas nautittiin Marinan lähellä, pastaa ja pizzaa. Lounaalta lähdettiin P:n kanssa shoppailemaan. P ei oikeen jaksanut joten juoksentelin yksin osan kaupoista. Vähän saatiin rahoja tuhlattua. Paluubussi oli myöhässä joten otettiin taksi jottei myöhästyttäisi illalliselta, pöytävaraus oli kasiksi.

Ravintolalla jouduttiin hiukan odottelemaan, koska oltiin myöhässä I:n takia. Sillä on jalka ja selkä kipeenä. Ravintola oli tosi hieno ja saatiin istua ulkona rannan tuntumassa. Otettiin odotellessa Manhattanit, HYI! En tiedä mitä niihin drinkkeihin tulee, mut ihan kamalaa litkua. Istuttiin pöytään ja I alko humalassa häiritä viereistä pöytää, mikä johtikin sitten siihen, ettei meidän pöytään tarjoiltu enää alkoholia. Jäi viinit juomatta. Mä jouduin jatkuvasti pyytelemään anteeksi I:n puolesta. I olisi halunnut kiukutella naapuripöytään sillä eihän hän ollut humalassa, turhasta olivat valittaneet. Ja taas pyytelin anteeksi. Vanhempi herrasmies jutteli mun kanssa ja kysyi tiedänkö mikä on Navy seal. En tiennyt joten hän kirjoitti sen lapulle ja käski googlata. Ja sanoi, ettei I tiedäkään miten pahoillaan hän voisi olla. Noh, sen sanan merkitys selvisi veneellä. Pyysivät naapuripöydästä mua vielä mukaansa drinkeille, mutta kiletäydyin kohteliaasti aikaiseen aamuun vedoten. Yömyssyt vielä veneen kannella I:n kiukutellessa maissa.

What is this?

Eli what is this all about. Päätin alkaa julkaista täällä blogissa mun matkalla kirjoittamia päiväkirjamerkintöjä. Tapahtumia ja ajatuksia siitä, miltä tuntuu olla suljettuna pieneen tilaan neljän muun kanssa alati muuttuvissa olosuhteissa.

Matka: Helsinki, Suomi - New York, NY, USA - Newport, RI, USA - Horta, Azorit - Olbia, Italia

Millä: Helsingistä Yhdysvaltoihin lentokoneella. New Yorkista Italiaan Swan 651-purjeveneellä.

Milloin: Elokuussa 2012

Kuka: Suomalais-ruotsalainen viiden hengen miehistö (NYC-Newport 6 hlö).
Kippari, minä, I, H ja A.

Hello!

No niinhän siinä kävi. Olin melkeen toisella puolella maailmaa, mutta nyt oon taas takas kotona. Lensin elokuun alussa New Yorkiin, mistä lähdettiin purjehtimaan ja päädyttiin lopulta Sardiniaan Italiaan. Ajattelinkin nyt alkaa julkasta mun päiväkirjamerkintöjä tuolta matkalta ja siivittää juttua kasalla kuvia. Niitä meinaa on ihan loputtoman paljon.

Asun taas Helsingissä jee! Ja eilen sain just sen työpaikan, jota oon himoinnut tässä heinäkuun alusta asti. Ensin sen piti mennä multa sivusuun, koska olin kuukauden poissa maisemista, mut kaikki käänty parhain päin ja nyt se paikka on mun. Oujee! Elämä alkaa siis olla mallillaan. Työttömänä alkokin jo olla semitylsää, kun kaikki muut on koulussa ja töissä ja ulkomailla. Toi työ tulee toivottavasti olemaan sopivan haastavaa. Voi olla, että välillä tosi haastavaa, koska mun pitää puhua kieliä puhelimessa vieraiden ihmisten kanssa. Haha. Kaikki, jotka tuntee mut, tietää, että välttelen puhelimessa puhumista ihan viimeseen asti. It's a healthy fear, right?

 Laitetaan tähän vielä pari kuvaa matkalta luomaan tunnelmaa.

 

 

It's a healthy fear

Tästä se lähtee.



Insinöörillä on paperit kädessä ja suunta hukassa. Tai suunta vain osittain hukassa, sillä se ei voi olla kuin ylös ja Helsinkiin päin! 1,5kk ja pääsen kotiin. Pääsen Helsinkiin. Turku tarjosi 4 vuotta kaikennäköisiä mäkiä, mutta nyt 20810:n on aika jäädä taakse ja vaihtua 00140:aan! En malta odottaa! Tai katsotaan nyt mihin tää elämä vie. Tällainen tuuliviiri voi löytää itsensä ihan miltä puolelta maapalloa vain, ilman varoitusaikaa.